Lahjoita
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Seuraa unelmaasi niin toiveesi toteutuu

Nimimerkki: Kiki (14)

Kerron tarinan, joka kertoo yksinäisyydestä ja unelmasta. Kaikki alkoi ala-asteella. Jouduin ekaluokan jälkeen vaihtamaan koulua, koska siellä ei ollu kakkosluokkaa. Minulla oli silloin paljon kavereita. En jättänyt ketään yksin välitunneilla ja olin silloin luokan aurinko, joka hymyilitti kaikkia. Kun vaihdoin koulua, kaikki tuntui menevän jotenkin alamäkeä.

Ensimmäinen päivä uudessa koulussa muutti persoonani, olin herkkä joissakin vaikeissa tilanteissa. Välitunneilla kukaan ei tullut juttelemaan mulle ja seisoin aina oven lähellä odottaen kellojen soittoon asti. Kukaan ei pyytänyt välituntileikkeihin tai tosi harvoin vain hyppynarua pyörittämään, mutta ei hyppimään.

Vuodet kuluivat eikä minulla ollut yhtäkään ystävää, kunnes olin viidennellä. Ystävystyin meidän luokan tytön kanssa, koska häntä kiusattiin ja tahdoin tukea häntä. En ollut silloin rohkea. Mutta meillä oli paljon yhteistä ja hän oli ensimmäinen ihminen, joka halusi ystävystyä minun kanssani. Toivoin silloin, että hän olisi aina kanssani välitunneilla ja saisin kertoa hänelle, miltä minusta tuntuu ja nauraa. Sitten ystäväni muutti kauas ja olin taas yksin. Mun elämä alkoi sitten mennä pahemmaksi.

Yläaste koitti. Seiskaluokalla minun ainoa luokkatoveri oli naapurini. Vietin hänen kanssaan välitunnit, mutta hän vain kuunteli musiikkia ja istui vieressäni. Silloin tunsin, että olen huonoa jutteluseuraa. Kukaan luokallani ei pitänyt minusta. Haukkuivat minua hiljaiseksi ja itkupilliksi, koska en jutellut kenenkään muun kuin naapurini kanssa.

Kahdeksannella luokalla yritin panostaa opiskeluuni, mutta arvosanat alkoivat laskea. Koko elämä tuntui mahdottomalta. Kukaan ei enää puhunut mulle ja aloin syrjäytymään. Siskoni käy samaa koulua, mutta ei halua tulla tukemaan minua, koska olen erakko ja hän haluaa olla omien ystäviensä kanssa. Illat kotona mietin itsemurhaa ja ajatukset itsestäni pyörivät mielessäni. Halusin joka päivä yrittää kovemmin ja kovemmin, mutta minulla ei ollu mitään, mikä auttaisi minua jaksamaan.

Unelmoin oikeista ihanista ystävistä, joita en koskaan saa. Olen käynyt monta kertaa koulupsykologilla ja kaksi kertaa lastensuojelussa, mutta ei ne auttaneet mua paljoakaan. Jatkan rohkeana eteenpäin ja yritän sanoa kaikille, etten ole mikään huono ihminen. Haluan olla rohkeampi, koska löysin unelmani, jota haluan toteuttaa.

Haluan sanoa teille, että vaikka oot ahdistunut, masentunut niin siihen ei kannata sortua. Kannattaa ajatella hyviä puolia itsestäsi tai kirjoittaa paperille muistutuksia. Älä koskaan anna periksi äläkä moiti virheitä sussa itsessäsi. Kukaan ei ole täydellinen. Älä anna ihmisten vaikuttaa suhun. Pysy rohkeana ja ajattele sun unelmaa ja jonakin päivänä sä toteutat sen.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit

(2)

Location

iida

06.03.2015 14:15:49

mulla on samoja kokemuksia ihan hirveetä

Anonyymi

15.03.2016 17:19:38

Moi